Tässä kahden viikon sisällä on tapahtunut kaikenlaista mukavaa. Olen saanut tehdä minulle mieluisia asioita. Mutta myös epämieluisia. Lue eteenpäin niin saat tietää enemmän.
Olen puhunut vierailla kielillä eli englanniksi ja ruotsiksi eri asiakkaiden kanssa aikuissosiaalityössä. Olen myös puhunut taivaallisilla kielillä. Raamatussa kielillä puhuminen tarkoittaa kieliä, joita ei välttämättä itse tunnista, mutta puhuu Pyhän Hengen voitelun alaisena kielillä, eikä se ole siansaksaa, eikä yrittämistä ja sepittämistä vaivalloisesti, vaan se on yhtä helppoa tai helpompaa kuin oman äidinkielensä puhuminen. Sen on sanottu myös hoitavan ihmisen sielua ja parantavan oloa. Mutta kuka sitä sitten ymmärtää Kaikkitietävän Jumalan lisäksi? On kielten tulkitsijoita, enkä tarkoita tavallisia tulkkeja vaan ihmisiä, joilla on Pyhän Hengen voitelu ja he osaavat kääntää sen omalle kielelleen. Kerran puhuessani kielillä, silloinen ystäväni käänsi puhettani. Mikä siinä oli hämmästyttävintä niin se, kun itse tunnistin yhden sanan, sen viimeisen sanan tarkoituksen. Pyhä Henki vahvisti sen minulle.
Minulla oli kirjan julkaisutilaisuus 12.9.2026 ja se oli erittäin onnistunut ja mukava tilaisuus. Olen tehnyt töitä, mikä on ollut mukavaa, vaativaa ja välillä rankkaa. Siispä normaalia. Olen onnellinen siitä, että olen osannut ottaa aikaa kirjoittamiselle. Kun työskentelen töissä osa-aikaisesti niin aikaa jää myös kirjoittamiselle niinä päivinä, kun en ole töissä. Nyt huomenna minulla alkaa kirjoituskurssi, mistä en ole kovin innostunut, mutta katsotaan, millä mielin saan siellä olla. En odota suuria.
Minulle on vaikeaa myöntää asioita, jotka ovat minulle tiedottomia. Yritän myöntää sen faktan ja elää niin kuin en oikeasti tiedäkään jotain. Minun täytyy olla rehellisempi tässä tosiasiassa. Se on asia, missä minun tulee kehittyä. No tuskin kuolen huomenna, niin ehdin sen vielä oppia, mustana huumorina. Tapahtukoon Jumalan tahto.
Olen kohdannut ihania lapsia, jotka ovat minulle kauniisti hymyilleet ja vilkuttaneet. Yksi oli edullisimmassa liikkeessä päällä Suomen maan, kun tämä tyttö käveli edessäni ja käänsi katseensa minuun ja hymyili minulle vilkuttaen. Sitten tässä alkuviikosta yksi minulle tuntematon tyttö sanoi minulle “moi” hymyillen, johon vastasin. Myöhemmin katsoin tytön perään ja hymyilin hänelle loisteliasta hymyäni. Se oli tarkoitettu vain hänelle. Ihania Luojan luomia lapsia siis.
Olin tässä taas viikoittaisessa rukouspiirissä, mitä ei turhaan voi hehkuttaa. Siellä tuli puhuttua uskonasioita ja henkimaailman asioita. Ne ovat todellisia, uskot niihin tai et. Olet ollut sokea niiden suhteen tai et. On olemassa hyvyyttä ja pahuutta. Kuten ihminen voi kohdella toista hyvin tai huonosti ja se kertoo siitä, ketä palvoo. Toisaalta ateisti voi kohdella toista hyvin, mutta ei palvo ketään. Ei siis Jumalaa, mutta sitten hän tietämättään palvoo paholaista, pirua. Uskovainen taas voi kohdella toista huonosti ja on olevinaan uskovainen. Teot kertovat ihmisestä ja Jumala ei jätä rankaisematta pahantekijää. Kiitos Herralle siitä. Hän haluaa opettaa itse kutakin meistä elämässämme parempaan suuntaan. Kuten rakastava isä ei jätä kurittamatta lastaan, jotta tämä oppisi toimimaan niin mikä on hyveellistä. Oikein toimiminen ei synnin takia ole helppoa, mutta aina voi tehdä parannusta. Luovuttaa ei saa, koska se on kuin antaisi koko elämänsä paholaisen käsiin.
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa pelastua ja päästä Taivaan kotiin. Usko ja henkilökohtainen suhde Jeesukseen on ainoa tie pelastukseen!!
Ps. Kaikki on mahdollista niille, jotka ovat Jeesuksen veren puhdistamia. Lainatakseni Jodahen, Leonen ja Vicon No weapon –biisin sanoja.
