Kirjassani Stereo love Ralf harrastaa jalkapalloa ja hänen ystävänsä auttavat häntä syöttöjen kera, että Ralf saisi pallon maaliin. Huono juttu vain, että pallo on Emma, ja oikeassa elämässä minä Eveliina, jota pompotellaan. Ralf yrittää saada pallon siispä minut maaliin eli itselleen.
Hänellä on eri kaverit piiloviestimässä joka nurkan takana asioita, joista tunnistan itse puhuneeni lähiaikoina. Ne kertovat minua salakuunneltavan. Ja minua ärsyttää tämä, kun Ralf ei suoraan viesti kanssani. Mutta minusta seurustelu on kahden ihmisen kauppaa, joten en sekoita siihen helposti muita toisin kuin Ralf.
Hän ei osaa yksin hoitaa asioita eikä yhdessäkään tekeminen ole saanut meitä yhteen vai onko? Kuten eräs kollegani sanoi, että tämä tarina kuulostaa pelleilyltä miehen osalta.
Ehkä se, että haluan pärjätä itse liittyy myös tähän:
Pelokkaasti kiintynyt ei helpolla luota siihen, että toinen todella välittää hänestä. Vaikka toinen miten usein osoittaisi rakkautensa, ei hän voi uskoa sitä todeksi. On myös sellainen välttelevä kiintymyssuhde, jossa henkilö haluaa pärjätä itse. Hän kieltää tarvitsevansa muilta arvostusta. (Tölli 2024, s. 39.)
Mutta niin tai näin, jos olet kiinnostunut jostain henkilöstä, sano se suoraan tälle henkilölle. Niin sen kuuluisi mennä. Tästä yritän pitää kiinni sanomalla itsekin asian suoraan, vaikka jännittäisi.
Miten kirjassani Stereo love käy? Entä jatko-osissa toksisuuden maailmassa Irti kahleista kirjassa sekä Näkyvä, näkymätön Rakkaus – jossa rakkaus joko on itsestäänselvää tai sitä pidetään salaisuutena?
