Tänään lauantai-iltana muistelen lämmöllä viime viikoittaista pizzaperjantaita.
Mieleeni juolahtaa kummasti myös outo viimeöinen uni. Siinä olin mummuni omakotitalossa monen ihmisen kanssa, enkä kyllä muista mitä outoa teimme siinä. Siinä oli kai perhettäni ja serkkujani ja ilmapiiri oli jännittynyt. No ei siitä sen enempää, sillä en muista siitä tätä enempää.
Eilen olin juhlistamassa vappua veljieni kanssa äitini luona. Sitä ennen sain opiskeltua mukavasti noin parin tunnin ajan. Tänään menin käymään body pumpissa ja sillä oli mulle hyvä päivän startattaamistapa. Sen jälkeen menin opiskelemaan. Opiskelin noin 1,5 h.
Mun täytyy tunnustaa teille, että mulla on huono taipumus ottaa luentaan monta kirjaa samaan aikaan. Aina, kun otan uuden kirjan luettavakseni, hidastaa se vanhojen kirjojen lukemista loppuun. Eli mun pitää olla tiukempi itselleni tässä asiassa ja ottaa uusi kirja luentaan, kun olen lukenut viidestä kirjasta yhden loppuun! Tällä hetkellä mulla on luennassa juurikin viisi kirjaa.
On ihana huomata, miten Jumala johdattaa mua! Kuinka jokin tapahtuma todistaa sen, että olen juuri oikeassa paikassa ja että jotain asiaa kohden mun on juurikin mentävä. Kohtalo on vahvistunut joitain kirjoja lukemalla, kun ne vahvistavat polkuani näyttämällä, että juuri tässä mun pitääkin olla. Jumala pitää meistä jokaisesta huolta!
Kukaan meistä ei ole syntynyt sattumalta, eikä kukaan meistä ole sattumalta omassa elämäntilanteessaan. Jumalalla on meille jokaiselle suunnitelmansa. Kuten Kinnunen Saara sanoo kirjassaan Isän kaipuu, että “On olemassa Isä, jolla ei ole sattumalta syntyneitä lapsia.” Jumala iloitsee meistä jokaisesta ja rakastaa meistä jokaista! Sinäkin olet tärkeä ja kaunis tuollaisenaan.
Nyt sain aikaiseksi tämän tekstin tällaiselta työpisteeltä käsin.
